Jotkut päivät ovat helpompia kuin toiset

Leave a comment
Surunaama kylässä

Otsikon lauseesta on tullut patenttivastaus kysymykseen miten voin. Akuutista kriisistä on nyt kulunut sen verran aikaa etteivät jatkuvat avautumiset tai yhtäkkiset itkukohtaukset tunnu enää luontevilta. Oikeastaan olen aika hiljaa, siirrän osan ajatuksista toisina hetkinä ajateltaviksi, jotta pystyn toimimaan nyt. Harvoin jos ollenkaan otan tilannetta esiin vieraampien ihmisten kanssa, aika vähän tutuillekaan.

Otsikon lause on helppo, neutraali tapa vastata. Siihen ei tarvitse vastapuolen juuri reagoida, ottaa vastaan surua tai ahdistusta. Kantaa minun taakkaani. Kukin voi valita haluaako jatkaa aiheesta vai siirrytäänkö muihin aiheisiin. Lause on kuitenkin täsmävastauksen lisäksi myös totta. Jotkut päivät ovat helpompia kuin toiset.

Read More

Miksi haluan kirjoittaa lastenkirjan kuolemasta?

Leave a comment
Surunaamaa tekemässä

Lastenkirja kuolemasta kuulostaa aika raflaavalta, ehkä väärältäkin. Miten kuolemasta pitäisi lapselle puhua, kun se ei ole helppoa edes aikuiselta aikuiselle. Kun itse etsin vuosia sitten tällaista kirjaa kirjastosta, sitä ei löytynyt. Löytyi kyllä selän kääntänyt kirjastonhoitaja ja muutamia aiheeseen liittyviä teoksia, joita en kokenut omakseni. Nyt haluan kirjoittaa sen kirjan, jonka olisin itse halunnut silloin löytää.

Read More