Lehdessä
Minä, kuolema ja Surunaama löydymme myös elokuun Meidän perhe -lehdestä sekä Vauvan digisisällöistä. Minua jännitti ihan hirveästi antaa haastattelu tästä aiheesta.
Author: admin
Kuolema
Kuolema-sivu alkaa rakentua. Millaisin sanoin sinä kuvaat kuolemaa? Miten kertoa siitä lapselle? Moni on ollut kanssani samaa mieltä siitä, että kuolemasta puhutaan liian vähän. Voisiko Surunaama-kirja ja tämä sivu tuoda sitä vähän lähemmäs ja puhuttavammaksi?
Kuplassa
Joskus suru tuntuu kuplalta ympärillä. Siltä, että kukaan ei ymmärrä tai siltä, että miten ihmeessä muu maailma voi vain jatkaa kulkuaan vaikka oma elämä on juuri romahtanut. Millaisia tuntemuksia sinulla on surusta? Miten se näyttäytyy? Miltä se tuntuu? Miten sitä voisi kuvata?
Podcast-vieraana
Kun Valeäiti-blogia ja suosittua Valeäidin nauhoitukset -podcastia tekevä Hanne soitti ja kysyi, että tulisinko mukaan toiselle tuotantokaudelle puhumaan äkillisestä kuolemasta lapsiperheessä, olin todella kahden vaiheilla. Haluaisin, että aiheesta voisi puhua luontevasti mutta samaan aikaan minua jännitti ihan hirveästi. Että osaanko nyt sitten kuitenkaan puhua tästä. Päätä sinä, jakso on ulkona nyt.
Vaikeita sanoja
Suru ja etenkin kuoleman kohtaaminen sisältävät ihan valtavan määrän sanoja. Uusia sanoja, vaikeita sanoja. Ja asioita, joille ei ole sanoja. Tämä sivu haluaa auttaa, antaa työkaluja, selityksiä ja niitä sanoja. Itse muistan miten hukassa olin kun maailmaani rysähti sanoja, jotka tuntuivat ihan vieraalta suussa. Omainen, vainaja. Meni kauan ennenkuin niitä pystyi käyttämään luontevasti. Vieläkin osa niistä tuntuu vieraalta. Millaisia sanoja sinä olet kokenut vaikeimmiksi?
Itku
“
“Koko hanke on pysäyttävä ja upea.”
Suru on erilaista eri päivinä
Surunaama
Neljä vuotta sitten kävelin kirjastoon ja kysyin kirjastontädiltä hiljaa, että onko teillä jotain kirjaa surusta ja kuolemasta, jota voisin lukea lapseni kanssa. Ajattelin, että sellainen on pakko olla. Kirjastonhoitaja katsoi minua, kääntyi ja käveli pois sanomatta sanaakaan. Nyt, neljä vuotta myöhemmin haluan tehdä sen kirjan, jota minullekin olisi pitänyt silloin suositella. Ja koska suru on henkilökohtaista, suurta, pelottavaa ja tuntematonta, en halua tehdä sitä yksin. Haluan tehdä sen sinun kanssasi. Tervetuloa mukaan tekemään kirjaa, jota […]
Usva
Varjostuma heijastaa itsensä, negatiivin kautta, mustavalkoiseksi valokuvaksi. Sisäiset siamilaiset kynsivät toistensa kalvakkaa ihoa aiheuttaen jatkumon, josta pilkistelee sumeaa logiikkaa. Toisinaan toisinto aiheuttaa rutinoituneita, sammalpintaisia vaurioita aivojen eri lohkoihin. Synkkä imu vetoaa vielä tummempien varjojen kutsuun. Pääni sisällä möngertävä iiliäinen kuiskaa jälleen. En ole olemassa. Olen olematta. Matkalla kohti täydellistä tyhjyyttä ymmärrän nurinkurisen mieleni vääristävän tajuavuuttani. Kuolin, mutten haihtunut. Olen maastoutunut maskin taakse, jossa jokainen yksityiskohta muistuttaa olevaisuuteni hetkellisyydestä.
Muistoja
Miltä suru tuntuu
